Luo itse itsellesi työpaikka

7.joulukuu, 2010 → 11:32 @ admin // Ei kommentteja.

© Kari Lampikoski

Työpaikat ovat turbulenssissa. Työvoimaviranomaiset ovat arvioineet, että vähintään puoli miljoonaa, eli joka neljäs palkansaaja vaihtaa vuosittain työpaikkaa. Puolet heistä joutuu vaihtotilanteeseen vanhan työn loputtua. Uutta työtä hakee vuosittain 300 000 henkilöä. Niihin liittyvät vuosittain valmistuvat opiskelijat. Kaikille ei löydy työpaikkaa. Korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut Suomessa viime vuosina peräti 25 %. Kuluvan vuosikymmenen käynnistyessä työttömien korkeakoulutettujen määrä oli Akavan mukaan 35 000, joista noin puolet on ylemmän tutkinnon suorittaneita. Mika Ojakangas, valtio-opin professori Jyväskylän yliopistosta kirjoitti Hesariin (26.11.2010), ettei työttömyys koske vain korkeakoulutettuja humanisteja ja valtiotieteilijöitä, vaan se on vakava ongelma myös teknillisillä ja kaupallisilla aloilla. Korkeakouluista valmistuneita kauppatieteilijöitä ja ekonomeja oli kesällä työttöminä suunnilleen 1300 ja diplomi-insinöörejä noin 2000. Kun mukaan lasketaan myös ammattikorkeakuluista valmistuneet, työttömiä insinöörejä oli 5000 ja kaupan alalle valmistuneita työttömiä lähes 4000. Siis yhden suomalaisen kaupungin asukkaiden verran! Nuoria työttömiä arvioidaan olevan jopa yhdeksän kertaa enemmän kuin 90-luvun laman aikana. Vaikka kesän jälkeen tilanne on hieman parantunut, työtä työllistämiseksi riittää. Nuorisotyöttömyyden alentamiseen haetaan uusia keinoja, mutta epätarkoituksenmukainen työhön sijoittuminen on lähivuosien merkittävä ongelma. Tepsiviä ratkaisuja on vaikea löytää viisikymppisten tai muiden pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen.

Nykyistä julkista keskustelua työttömyydestä leimaa valitettavasti yksi ylivoimainen piirre – vaaditaan, että voidaan asettua toisten tahojen, kuten yhteiskunnan, kaupungin, virastojen, yrittäjien, teollisuuslaitosten ja EU:n automaattisesti luomiin työpaikkoihin. Riittää, kun tekee tarpeeksi monta hakemusta eri tahoille ja odottaa sähköpostia työpaikkatarjouksesta. Kannattaisi kokeilla toisenlaista strategiaa, luoda työpaikka itse itselle ja myöhemmin muillekin!

Aloite: FogScreen-innovaatio eli aineettoman sumuvalkokankaan synnyn lähtökohtana oli Tampereen yliopiston tutkijan Ismo Rakkolaisen puhtaasti akateeminen mielenkiinto mahdollisuuteen heijastaa kuvaa aineettomaan sumuun. Idea sumuvalkokankaasta kiteytyi Rakkolaisen ja professori Karri Palovuoren kesken käydyn ajatustenvaihdon tuloksena v. 2000. Tuloksena oli menestysinnovaatio. Mark Fuller kehitti Yhdysvalloissa ratkaisun, jossa korkealta putoavat vesimassat syöksyvät kankaalta ja ampautuvat vesisuihkuina yötaivaalle kuin ilotulitus. ”Everybody loves water, it’s the fluid of life!”, sanoo Mark Fuller ”Wet Desing”-yhtiössään. Tätä kirjoittaessa pyryttää taas lunta, kuten niin usein viime talvena. Joillekin lumi on jo nyt ”white shit”. Mutta miten lumi voisi tuottaa silmälle iloa. Useissa oopperataloissa luodaan keinotekoinen lumisade suhteellisen yksinkertaisella menetelmällä. Saman ilmiön näkee joskus näyteikkunoissa. Pienet lapset ilahtuvat nähdessään aura-auton suihkuttavan lunta tieltä komeassa kaaressa tai lumitykit työssään laskettelurinteessä. Miten voisimme luoda vahvan illuusion tai reaaliefektin hyödyntämällä lunta positiivisella tavalla ”ampumalla” lumihiutaleet kuvioina takaisin taivaalle? Raaka-aineesta ei maassamme näytä tulevan pulaa!